09.11.2006: Vesi- ja sanitaatiokriisi aiheuttaa vuosittain lähes kahden miljoonan lapsen kuoleman. Ilman tehokkaampia toimia YK:n vuosituhattavoitteet ovat vaarassa jäädä toteutumatta.
Kaikkialla kehitysmaissa likainen vesi muodostaa inhimilliselle turvallisuudelle huomattavasti aseellisia konflikteja suuremman uhkan, toteaa vuoden 2006 Inhimillisen kehityksen raportti Niukkuuden syyt: Valta, köyhyys ja globaali vesikriisi.
Vuosittain 1,8 miljoonaa lasta kuolee ripuliin, jonka estäisivät parhaiten puhdas juomavesi ja käymälä, ja yli 400 miljoonaa koulupäivää menetetään vedestä johtuvien sairauksien takia. Tälläkin hetkellä lähes joka toinen kehitysmaan asukas kärsii veteen ja sanitaatioon liittyvistä ongelmista. Inhimillisiä kustannuksia kohottaa myös talouskasvun hidastuminen vesi- ja sanitaatiokriisin seurauksena: esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan on laskettu menettävän vuosittain viisi prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on paljon enemmän kuin alueelle virtaa kehitysapuna.
Toisin kuin sodat ja luonnononnettomuudet, tämä kriisi ei kuitenkaan näy kansainvälisen yhteistyön tiivistymisenä. Kuten nälkä, kyseessä on hiljainen hätätila, josta kärsivät köyhät ja jonka olemassaoloa sietävät ne joilla olisi resursseja, teknologiaa ja poliittista valtaa sen lopettamiseen, toteavat raportin laatijat. Kun jäljellä on enää alle kymmenen vuotta YK:n vuosituhattavoitteiden määräaikaan 2015, asiaan kaivataan jyrkkää muutosta.
"Mitä tulee veteen ja sanitaatioon, maailma kärsii konferenssien yliannoksesta ja vakuuttavien toimenpiteiden vajeesta. Kansainvälisten toimijoiden hajanaisuus on jarruttanut merkittävien veteen ja sanitaation liittyvien voittojen saavuttamista", toteaa Inhimillisen kehityksen raportin päätoimittaja Kevin Watkins.
"Kuten Inhimillisen kehityksen raportti korostaa, kaikki kahdeksan vuosituhattavoitetta liittyvät saumattomasti toinen toisiinsa, ja jos epäonnistumme veden ja sanitaation osalta, hiipuu toivo muidenkin tavoitteiden saavuttamisesta", huomauttaa UNDP:n johtaja Kemal Dervis.
Raportin keskeiset suositukset
Kansainvälisen toimintasuunnitelman laatimisen ohella ratkaisevan tärkeää on:
Veden tunnustaminen ihmisoikeudeksi – myös käytännössä: jokaisella tulisi olla käytössään ainakin 20 litraa puhdasta vettä päivässä, ja köyhille tämä tulisi tarjota maksutta, raportti toteaa.
Kansallisten strategioiden laatiminen veden ja sanitaation osalta: hallitusten tulisi ohjata veteen ja sanitaatioon vähintään prosentti BKT:sta ja samalla kiinnittää huomiota eriarvoisuuden poistamiseen.
Kansainvälisen avun lisääminen: vuositasolla lisäyksen tulisi raportin mukaan olla 3,4-4 miljardia dollaria.
Edistysaskelten merkitys köyhille
Vuosituhattavoitteiden mukaisesti ilman vettä ja perussanitaatiota elävien määrä tulisi puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Vuoden 2006 Inhimillisen kehityksen raportti arvioi, että tavoitteen saavuttaminen – rahoitettuna kansallisesti ja kansainvälisesti – tulisi maksamaan noin 10 miljardia dollaria vuodessa. Kymmenen miljardin hintalappu vuosituhattavoitteelle voi tuntua suurelta summalta; se on kuitenkin vähemmän kuin maailma käyttää sotilasmenoihin viidessä päivässä, ja vähemmän kuin puolet siitä, mitä rikkaissa maissa vuosittain kulutetaan kivennäisveteen, raportissa todetaan.
Inhimilliselle kehitykselle muutos olisi ratkaiseva. Raportti osoittaa, että kuromalla kiinni nykyisen kehityssuunnan ja vuosituhattavoitteen välinen kuilu voitaisiin säästää yli miljoonan lapsen henki seuraavien kymmenen vuoden kuluessa, ja taloudellinen hyöty kohoaisi 38 miljardiin dollariin vuodessa. Saharan eteläpuoliselle Afrikalle tämä hyöty – arviolta 15 miljardia dollaria – vastaisi 60 prosenttia vuoden 2003 kehitysapurahoista.
Tällä hetkellä maailma on kokonaisuutena katsoen aikataulussa veteen liittyvän vuosituhattavoitteen osalta – pitkälti Kiinan ja Intian nopean kehityksen ansiosta – mutta sanitaatiossa ajallaan ovat edenneet vain kaksi aluetta, Itä-Aasia ja Latinalainen Amerikka. Globaali keskiarvo peittää kuitenkin näkyvistä merkittäviä ongelmia: nykyvauhdilla Saharan eteläpuolinen Afrikka saavuttaa vesitavoitteen vasta vuonna 2040 ja sanitaatiotavoitteen vuonna 2076. Sanitaatiossa Etelä-Aasia on neljä vuotta aikataulusta jäljessä, veden osalta arabivaltiot ovat 27 vuotta jäljessä.
Kriisin kustannukset
Puhdas vesi, jäteveden poisto ja sanitaatio ovat inhimillisen edistyksen peruspilareita – ja kuitenkin 1,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu vesi ja 2,6 miljardilta sanitaatio. Raportin mukaan "puhtaan veden puute" on kohtelias kiertoilmaus laaja-alaiselle osattomuudelle. Se tarkoittaa, että ihmiset joutuvat kävelemään yli kilometrin matkan lähimmälle puhtaan juomaveden lähteelle, ja että he keräävät vettä viemäreistä, ojista ja puroista, joissa pesivät vakaviin sairauksiin ja kuolemiin johtavat bakteerit ja taudinaiheuttajat.
"Sanitaation puute" puolestaan tarkoittaa käytännössä, että esimerkiksi Kiberan kaltaisissa slummeissa Kenian pääkaupungin Nairobin ulkopuolella ihmiset joutuvat käyttämään tarpeilleen muovipusseja – arkisemmalta nimitykseltään ’lentäviä vessoja’ – ja heittävät ne katujen avoimiin viemäreihin, koska muuta vaihtoehtoa ei ole.