26.6.2014 – Kuten suurin osa meistä tietää, Algeria kohtaa Venäjän tänään Brasilian MM-kisoissa ja taistelee mahdollisuudestaan päästä jatkoon. Mutta mitä muuta tämän lisäksi tiedät Afrikan suurimmasta valtiosta?
Vuoden 2010 arabikevät syttyi, kun tunisialainen Mohamed Bouazizi sytytti itsensä tuleen ja kuoli vammoihinsa. Bouazizi säilyi keskustelunaiheena kaikkien huulilla seuraavien kuukausien ajan ja hänestä muodostui symbolivallitsevasta sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Tunisian vallankumous ja presidentti Zine El Abidine Ben Alin eroaminen olivat kiinteässä yhteydessä Bouazizisn tekoon. Alkaneet protestit lähettivät shokkiaaltoja kaikkialle arabimaailmaan ja mielenosoitukset levisivät nopeasti Tunisiasta myös muihin valtioihin, kuten Egyptiin, Libyaan ja Syyriaan. Siellä nämä mielenosoitukset johtivat yhteen aikamme verisimmistä konflikteista.
Mysö Algeriassa osoitettiin mieltä, mutta siellä protestit eivät koskaan saavuttaneet samaa tasoa kuin monissa muissa arabimaissa.
Itsenäisyydestä vaaleihin
Algeria oli Ranskan siirtomaa 132 vuoden ajan. Valloittajia vastaan käydyn hirvittävä sodan jälkeen maa voitti vihdoin itsenäisyyden vuonna 1962. Poliittisten puolueiden muodostaminen tuli maassa lailliseksi 1980-luvun lopulla käytyjen protestien seurauksena. Mutta kun alkoi vaikuttaa siltä, että Islamilainen puolue tulisi voittamaan vaalit, armeija puuttui tilanteeseen. Tämä johti sisällissotaan, joka maksoi lähes 150,000 ihmisen hengen.
Algerian tilannetta on sittemmin kuvannut korkea työttömyys, poliittisen järjestelmän huono läpinäkyvyys, korruptio sekä alhainen elintaso – aivan kuten monia muitakin arabimaita. Joten mikimaan kansalaiset eivät sitten protestoineet ja vaatineet avoimuutta sekä sosiaalisia oikeuksia niin kuin sen naapurimaat tekivät?
Rasmus Alenius Boserup, joka työskentelee arabimaiden politiikantutkijana Tanskan kansainvälisten opintojen instituutissa selittää tilannetta sillä, että Algeria jo kokeillut protestointia: ”Vuonna 1988 algerialaiset onnistuivat protestoinnissa ja saivat läpi monia uudistuksia, muutoksen perustuslakiin sekä oikeuden islamilaiseen opposition muodostamiseen”. Islamistit voittivat vaalit, aivan kuten he voittivat Egyptissäkin nyt. Algeriassa voitto kuitenkin päättyi veriseen sisällissotaan, josta maa ei ole vieläkään täysin toipunut. ”… vaikka ihmiset ovat hyvin tyytymättömiä, unelma nopeasta poliittisesta muutoksesta ei ole kovin laajalle levinnyt”, Boserup toteaa.
Algeriassa järjestettiin presidentinvaalit huhtikuussa ja YK:n asiantuntijat olivat paikan päällä valvomassa prosessia. Abdelaziz Bouteflika, joka on ollut presidenttinä maassa vuodesta 1999, voitti vaalit neljännen kerran peräkkäin. Nyt hän on presidentti, joka on ollut vallassa kaikkein pisimpään maan historiassa. Hän sai sydänkohtaukseen vuonna 2013, minkä jälkeen hän on esiintynyt julkisuudessa vain harvoin. Ei ollut kuitenkaan yllättävää, että hän voitti vaalit ”ylivoimaisesti”, kuten hänen kannattajansa sanoivat, sillä häntä on useaan otteeseen syytetty petoksista sekä sellaisten lakien säätämisestä, jotka pitävät hänet edelleenkin vallassa.
On mahdollista, että Algeria ei tule näkemään nopeaa muutosta tulevaisuudessa. Boserupin mukaan ihmiset Algeriassa ovat kuitenkin edelleen toiveikkaita tulevaisuuden suhteen: ”..ihmisillä on voimakas unelma muutoksesta ja uuden sukupolven on päästävä muutokseen mukaan. Mutta se on tehtävä varovasti, se on tehtävä pehmeällä otteella. Ihmisillä on paljon toivoa muutoksesta.”
Aiheeseen liittyviä linkkejä:
Muutoksen tuulet: Pohjois-Afrikka ja Lähi-Itä: http://www.un.org/apps/news/infocusRel.asp?infocusID=129
YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto – Algeria: http://www.ohchr.org/EN/countries/MENARegion/Pages/DZIndex.aspx