Kaksi vuotta sitten YK:n Bagdadin päämajaan tehtiin julma terrori-isku. Tuo hirvittävä päivä jätti syvät arvet niihin, jotka menettivät rakkaansa sekä myös meihin kaikkiin YK:n perheessä. Iskusta selviytyneet taistelevat yhä vammojensa kanssa, ja jotkut heistä saavat edelleen hoitoa. Kaikki selviytyneet yrittävät toipua raastavista muistoista ja parantaa henkisiä arpiaan. Oikeuden toteutuminen on ollut hidasta, sillä ketään ei ole saatu vastuuseen rikoksesta. Bagdadin isku on jälleen yksi kauhistuttava esimerkki siitä, miten usein iskut YK:n henkilökuntaa – rauhanturvaajia, avustustyöntekijöitä tai muita – vastaan jäävät rankaisematta.
Elokuun 19. päivä on surun päivä Yhdistyneille kansakunnille ja minulle henkilökohtaisesti. Iskun vuosipäivänä voimme pohtia, mitä menehtyneet joutuivat kokemaan ja miten voimme parhaiten kunnioittaa heidän muistoaan. Voimme olla myös kiitollisia siitä valosta, jota he toivat elämäämme. Kollegamme, jotka poistuivat keskuudestamme parhaassa iässään, ilmensivät YK:n ihanteita. He auttoivat ihmisiä avokätisesti ja suurella rohkeudella rakentamaan elämäänsä köyhyyden ja sotien tuhoamilla alueilla. Heidän antaumuksensa ja saavutustensa ansiosta olemme kaikki ylpeitä työskennellessämme Yhdistyneiden kansakuntien palveluksessa.
Tänä vuosipäivänä esitän uudelleen osanottoni YK:n palveluksessa menehtyneiden sureville perheille ja läheisille. Toivon, että loukkaantuneiden tuska helpottuu. Kiitän YK:n Irakin avustusoperaatiossa työskenteleviä miehiä ja naisia – niin kansainvälistä kuin paikallista henkilökuntaa – koettelemusten ja pelon sietämisestä heidän tärkeässä työssään maan siirtymävaiheen hyväksi. Lopuksi haluan osoittaa kunnioitukseni YK:n henkilökunnalle, joka on tragediasta huolimatta jatkanut järkyttyneenä mutta rohkeana maailmanlaajuista tehtävää rauhan puolesta.