29. huhtikuuta 2006
Yli 90 vuotta on kulunut siitä, kun nykyaikaisia kemiallisia aseita käytettiin ensimmäisen kerran. Tämä tapahtui Ypresissä vuonna 1915, ensimmäisen maailmansodan aikana. Englantilainen runoilija Wilfred Owen kuvasi tapahtumia kertomalla kuinka sotilaat ”vaipuivat maahan, läkähtyen ja hukkuen” ikään kuin olisivat jääneet kloorikaasun ”vihreän meren alle”.
Kemiallisia aseita on siitä lähtien kehitetty ja käytetty sekä sotilaisiin että siviileihin. Laajimmillaan kemiallinen ase-arsenaali oli kylmän sodan aikana. Kemiallisten aseiden kieltosopimus saatiin aikaiseksi vasta pitkien ja vaikeiden neuvotteluiden jälkeen 29. huhtikuuta 1997. Kieltosopimus oli alkusysäys tulevalle työlle koottujen asevarastojen tuhoamiseksi. Tätä virstanpylvästä juhlimme tänään, kun muistelemme kemiallisen sodan uhreja – heitä, joille kieltosopimuksen yleismaailmallinen kunnioittaminen tulee liian myöhään.
Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen ensimmäinen päätöslauselma ei rajoittunut vain ydinaseiden kieltämiseen, vaan se koski kaikkien joukkotuhoaseiksi soveltuvien aseiden kieltämistä. Samoin kemiallisten aseiden kieltosopimus oli ensimmäinen sopimus, joka pyrkii kieltämään kokonaisen tällaisten aseiden kategorian. Sopimusosapuolten ja kemiallisten aseiden kieltojärjestön (Organization for the Prohibition of Chemical Weapons) työn ansiosta kieltosopimus on näytellyt tärkeää roolia, kun kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt ”totaalisesti estämään kemiallisten aseiden käytön”.
Paljon työtä on kuitenkin vielä edessä, ja uusia haasteita on ilmaantunut näköpiiriin. Yhä useammat valtiot ovat liittyneet kieltosopimukseen, mutta jäljellä on vielä useita maita, jotka eivät ole liittyneet siihen. Kehotan kaikkia valtioita ratifioimaan sopimuksen ja yhtymään siihen ilman viivyttelyä. Meidän täytyy kaksinkertaistaa ponnistuksemme saadaksemme pantua kieltosopimuksen käytäntöön kokonaisvaltaisesti. Meidän tulee myös varmistaa, ettei kemiallisia aseita pääse muiden, ei-valtiollisten, osapuolten käsiin. Tämä tehtävä vaatii valppaampaa otetta ja parempaa yhteistyötä valtioiden, kansainvälisten organisaatioiden ja yksityisen sektorin välillä. Kunnioittakaamme tänä muistopäivänä kemiallisen sodankäynnin uhreja sitoutumalla jättämään kemialliset aseet menneisyyteen.