Tämänvuotinen kansainvälinen vammaisten päivän keskittyy vammaisuuden, ihmisoikeuksien ja kehityksen keskinäiseen suhteeseen.
Vammaiset henkilöt muodostavat maailman suurimman vähemmistön. Tämä vähemmistö on epäsuhtaisen köyhä ja todennäköisemmin työtön verrattuna muuhun väestöön, ja sillä on korkeammat kuolleisuusluvut kuin muulla väestöllä. Aivan liian usein vammaiset henkilöt eivät nauti kansalais-, poliittisten, sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten oikeuksien täydestä kirjosta.
Monen vuoden ajan vammaisten ihmisten oikeuksia ylenkatsottiin. Viime aikoina tässä asiassa on alkanut tapahtua muutosta joka puolella maailmaa, kun on havahduttu varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat osallistua kehitykseen ja hyötyä siitä. Meidän täytyy kuitenkin vielä tehdä paljon töitä, ennenkuin vammaisilla henkilöillä on yhtäläinen asema yhteiskunnassa verrattuna muihin.
Meidän täytyy purkaa sosiaalisia, lainsäädännöllisiä sekä ympäristöesteitä, jotka marginalisoivat vammaisia henkilöitä, jotta he voisivat yhtäläisesti osallistua yhteiskunnan toimintaan. Tämä tarkoittaa myös, että heillä täytyy olla samanlainen pääsy kuin muillakin työpaikkoihin ja tiedon ääreen, sekä koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden palveluiden piiriin.
Tässä tehtävässä paljon riippuu neuvotteluista, joita käydään parhaillaan koskien YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia edistävää ja suojelevaa kansainvälistä sopimusta ( the Comprehensive and Integral International Convention on the Protection and Promotion of the Rights and Dignity of Persons with Disabilities). Annan täyden tukeni erityiskomitealle ja toivon, että neuvotteluissa päästään menestyksekkääseen lopputulokseen.
Muistakaamme tänä kansainvälisenä vammaisten päivänä, että yhteiskunnat, jotka laiminlyövät vammaisten henkilöiden mahdollisuuden integraatioon, menettävät sen, mitä nämä yksilöt voisivat tarjota yhteiskunnalle. Sitoutukaamme vammaisten ihmisten yhtäläisiin oikeuksiin osallistua täysivaltaisesti yhteiskunnan sosiaaliseen, poliittiseen ja talouselämään.