Tänä vuonna kansainvälisen perheiden päivän teema, ”Muuttuva perhe: haasteita ja mahdollisuuksia”, korostaa niitä perustavanlaatuisia muutoksia, joita yhteiskunnan perusyksikkö on läpikäynyt viime vuosien aikana. Perheen keskimääräinen koko on pienentynyt ympäri maailman, nuoret avioituvat aina vain vanhempina, ensisynnyttäjien ikä on kohonnut, lapsikuolleisuus on vähentynyt, ja parit saavat vähemmän lapsia kuin ennen. Perinteisen, laajan perheen korvaa ydinperhe, vaikka isovanhemmat elävät pidempään kuin ennen ja vaikka useita sukupolvia on elossa samanaikaisesti. Vaihtoehtoisista perhetyypeistä on tullut tavallisia: eletään avoliitossa tai vaikkapa työn vuoksi eri kaupungissa tai maassa kuin liiton toinen osapuoli. Avioerot ovat lisääntyneet, ja uudelleenavioituminen on yleistä: yhä useampi lapsi elää uusperheessä isä- tai äitipuolen kanssa. Yksinhuoltajaperheet ja yhden hengen taloudet ovat yleistyneet huomattavasti, ja yksinelävien vanhusten lukumäärä on kasvussa. HIV/AIDS-pandemia sotkee perhekuvioita riistäessään lapsilta vanhemmat, joiden vastuu siirtyy isovanhemmille.
Nämä muutokset kyseenalaistavat koko nykyisen yhteiskuntarakenteen. Muutokset haastavat ihmiset tekemään yhteistyötä, jotta niihin sopeutuminen helpottuisi, jotta yhteiskuntapolitiikka vastaisi perheiden tarpeisiin ja jotta sellaiset peruspalvelut kuin koulutus ja terveydenhuolto taattaisiin kaikille kansalaisille – etenkin lapsille – heidän perhetilanteestaan riippumatta.
Jotkin perherakenteiden muutokset ovat tuoneet mukanaan uusia mahdollisuuksia, kuten uusia vaihtoehtoja ja laajentuneen valinnanvapauden tytöille ja naisille. Nämä muutokset antavat uutta pontta maiden valtionhallinnolle luoda uusia yhteiskunnallisia käytänteitä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Siinä missä valtiot työskentelevät yhtenäistääkseen kansallisen päätöksenteon ja vallitsevan perhekäsityksen, Yhdistyneet kansakunnat pyrkii heijastamaan tätä käsitystä maailmanlaajuisessa, hallitustenvälisessä prosessissa.
Tämän jatkuvan muutoksen aikana meidän on rakennettava ympäristö, joka elättää perheet ja tukee perheitä samalla, kun se luo hyvän perhe-elämän mahdollisuuksia. Kansainvälinen perheiden päivä haastaa meitä jokaista jälleen kerran sitoutumaan tähän tehtävään.
Nämä muutokset kyseenalaistavat koko nykyisen yhteiskuntarakenteen. Muutokset haastavat ihmiset tekemään yhteistyötä, jotta niihin sopeutuminen helpottuisi, jotta yhteiskuntapolitiikka vastaisi perheiden tarpeisiin ja jotta sellaiset peruspalvelut kuin koulutus ja terveydenhuolto taattaisiin kaikille kansalaisille – etenkin lapsille – heidän perhetilanteestaan riippumatta.
Jotkin perherakenteiden muutokset ovat tuoneet mukanaan uusia mahdollisuuksia, kuten uusia vaihtoehtoja ja laajentuneen valinnanvapauden tytöille ja naisille. Nämä muutokset antavat uutta pontta maiden valtionhallinnolle luoda uusia yhteiskunnallisia käytänteitä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Siinä missä valtiot työskentelevät yhtenäistääkseen kansallisen päätöksenteon ja vallitsevan perhekäsityksen, Yhdistyneet kansakunnat pyrkii heijastamaan tätä käsitystä maailmanlaajuisessa, hallitustenvälisessä prosessissa.
Tämän jatkuvan muutoksen aikana meidän on rakennettava ympäristö, joka elättää perheet ja tukee perheitä samalla, kun se luo hyvän perhe-elämän mahdollisuuksia. Kansainvälinen perheiden päivä haastaa meitä jokaista jälleen kerran sitoutumaan tähän tehtävään.