Holokausti oli ainutlaatuinen ja kiistaton tragedia. Vuosikymmeniä tapahtuneen jälkeen miljoonien juutalaisten ja muiden järjestelmällinen murha järkyttää edelleen. Pelottavaa on myös tehokkuus, jolla natsit kykenivät kontrolloimaan seuraajiaan ja kannattajiaan ilmiselvästä pahuudestaan huolimatta. Ennen kaikkea kuitenkin tuska on edelleen olemassa: se painaa sekä hengissä selvinneitä että kaikkia meitä muita, jotka todistimmi tuota barbarismia.
Muistaminen on niiden kunnioittamista, jotka eivät selviytyneet. Mutta sillä on myös roolinsa yrittäessämme tukahduttaa ihmisen julmuuden. Se pitää meidät varpaillamme uusien antisemitismisten purkauksien ja muiden suvaitsemattomuuden muotojen varalta. Se on niin ikään välttämätön reaktio niitä erehtyneitä vastaan, jotka väittävät, että holokaustia ei koskaan tapahtunut tai että sitä on liioiteltu.
Kansainvälinen holokaustin uhrien muistamisen päivä on näin ollen päivä, jolloin meidän tulee painottaa sitoutumistamme ihmisoikeuksiin. Tuo sitoutuminen häpäistiin törkeästi Auschwitzissa ja myöhemmissä kansanmurhissa ja julmuuksissa.
Meidän tulee myös mennä pelkkää muistamista pitemmälle ja varmistaa, että tulevat sukupolvet tuntevat historian. Meidän tulee soveltaa oppimaamme tämän päivän maailmassa. Meidän tulee myös tehdä kaikkemme sen eteen, että kaikki kansat voivat nauttia oikeuksista ja suojelusta, joita Yhdistyneet Kansakunnat edustavat.
Haluan toistaa tänä kansainvälisenä päivänä sitoumukseni tähän tehtävään ja kutsua kaikki toimimaan yhdessä ihmisoikeuksien puolesta.