Ihmisten liikkuvuuden lisääntyessä maiden ja jopa maanosien välillä parempien työ- ja elinmahdollisuuksien toivossa, meidän tulee muistaa, etteivät kaikki lähtijät ole liikkeellä omasta vapaasta tahdostaan.
Pakolaiset eivät jätä kotejaan ja kotikyliään vapaaehtoisesti. Heidän on pakko lähteä joko konfliktin tai vainon seurauksena. Usein nämä ihmiset pakenevat henkensä kaupalla, yrittäen löytää turvaa, suojaa ja keinon turvata edes perustarpeidensa tyydyttäminen. Kymmenille miljoonille ihmisille pakolaisuus merkitsee sanoinkuvaamattomia kärsimyksiä. Sen sijaan, että heille suotaisiin mahdollisuudet tavoitella koulutusta tai työpaikkoja, kodin taakse jättäminen on merkinnyt epävarmuuden, menetyksen ja suvaitsemattomuuden mukanaan tuomia traumaattisia kokemuksia.
Verrattuna viimeisiin muutamaan vuosikymmeneen, virallisten pakolaisten määrä globaalilla tasolla on tällä hetkellä melko alhainen. Viralliset luvut eivät kuitenkaan ota huomioon muita pakolaisryhmiä, jotka ovat lähteneet liikkeelle levottomuuksien ja poliittisten kiistojen takia. Kokonaiset yhteisöt saattavat myös etsiä turvapaikkaa omien maidensa rajojen sisällä. Nämä maan sisäiset pakolaiset tarvitsevat yhtä lailla suojelua, apua, koulutusta ja turvallista ympäristöä. Maan sisäisten pakolaisten lukumäärä kasvaa lisäksi jatkuvasti. Viime vuoden aikana YK:n pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR) sekä muut YK:n alaiset toimistot laajensivat avustustoimintaansa 23 maahan, joissa on yhteensä lähes 20 miljoonaa maan sisäistä pakolaista.
Lisäksi meillä on vielä kansalaisuutta vailla olevat ihmiset, ne, joilta etnisyytensä tai historiansa takia yksinkertaisesti on kielletty oikeus kansallisuuteen. Näille ihmisille ”kotiin palaaminen” ei riipu mahdollisesta rauhansopimuksesta, vaan lähinnä byrokraattisista esteistä selviämisestä virallisen henkilöllisyyden saamiseksi. Vaikka kansalaisuutta vailla olevien ihmisten määrä maailmanlaajuisesti on kasvanut lähes kuuteen miljoonaan viimeisten 60 vuoden aikana, luku heijastaa myös kasvavaa kansainvälistä tahtoa tunnustaa ongelman olemassaolo ja ratkaista se.
Kansainvälinen solidaarisuus on äärimmäisen tärkeää pakolaisten ja muiden vasten tahtoaan muuttamaan joutuneiden ihmisten inhimillisten tarpeiden kohtaamisessa. Miljoonat ihmiset ovat riippuvaisia YK:n materiaalisesta avusta. Mutta kodeistaan ajetut ihmiset kaipaavat myös turvapaikkaa ja oikeudellista suojelua. Tämä edellyttää ensi tilassa sitä, että hallitukset ja yksilöt ymmärtävät, etteivät pakolaiset ole liikkeellä omasta vapaasta tahdostaan.
Tänä kansainvälisenä pakolaispäivänä meidän tulee muistaa, että nämä perheet, lapset ja vanhukset eroavat muista ympäri maapalloa matkustavista ihmisistä. Ero on siinä, etteivät he voi palata kotiin. Varmistaaksemme, että heistä huolehditaan ja heitä suojellaan siihen asti kun he voivat palata meidän tulee tarjota heille tukemme ja ymmärtämyksemme.