Tämän vuoden Kansainvälisen perheiden päivän teemana on “Kehitysvammainen perheenjäsen”.
Useille kehitysvammaisille henkilöille perhe on ollut ja on voiman lähde. Toisille taas perhe on ehkä ollut ylisuojeleva, ja rajoittanut henkilön mahdollisuutta kasvaa yksilönä. Traagista kyllä, joissakin tapauksissa perhe kohtelee vammaista jäsentään kaltoin, häpeää häntä tai käyttää hyväkseen, jopa hylkää kokonaan.
Joulukuussa 2006 Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi Yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, mikä on 2000-luvun ensimmäinen ihmisoikeussopimus. Johdannossaan sopimus toteaa, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö, ja se on oikeutettu saamaan suojelua yhteiskunnalta ja valtiolta. Se toteaa myös, että vammaisten henkilöiden perheiden tulee saada tukea voidakseen varmistaa sen, että myös vammaiset perheenjäsenet voivat nauttia täysistä ihmisoikeuksista.
Yleissopimuksen 23 artiklassa hallitukset sitoutuvat suojelemaan vammaisia henkilöitä syrjintää vastaan avioliittoa, ihmissuhteita ja perheitä koskevissa asioissa. Hallitukset sopivat myös takaavansa vammaisille lapsille samat oikeudet perhe-elämään liittyen ja varmistavansa, ettei vammaisia lapsia eroteta perheistään heidän tahtonsa vastaisesti, ellei se sitten ole välttämätöntä lapsen oman edun kannalta. Mikäli lapsen oma perhe ei kykene pitämään huolta vammaisesta lapsesta, hallitukset sopivat tekevänsä kaiken voitavan voidakseen tarjota lapselle vaihtoehtoisen kodin, tai mikäli tämä ei onnistu, paikan kodinomaisessa yhteisössä.
Yhteiskunnalla on vastuu vammaisista henkilöistä ja heidän perheistään. Sitoutukaamme tänä Kansainvälisenä perheiden päivänä työskentelemään sen puolesta, että perheet, yhteiskunnan perusyksiköt, kykenevät täyttämään tehtävänsä niin, että vammaiset henkilöt voivat nauttia täysiä ihmisoikeuksia ja arvokkuutta sekä menestyä yksilöinä.