Islannin jäätiköt ovat häviämässä niin nopeasti, että tulevat sukupolvet saattavat ihmetellä, mistä Islanti on saanut nimensä. Juuri tämän takia Islanti oli oiva sijainti maailman ensimmäiselle maailmanlaajuiselle jäätikköhautausmaalle, joka esiteltiin 17. elokuuta tilaisuudessa lähellä Reykjavikia.
Tilaisuuteen osallistuivat Rice -yliopiston tutkijat Teksasin Houstonista, Islannin ilmatieteenlaitos, geologit, jäätiköidentutkijat sekä eri hallitusten johtajat. Tilaisuus järjestettiin juuri ennen vuonna 2025 alkavaa Kansainvälistä jäätiköiden suojelun vuotta.
Samassa tilaisuudessa esiteltiin myös lista 15:sta lopullisesti hävinneestä ja uhanalaisesta jäätiköstä (The Global Glacier Casualty List). Tutkijoiden mukaan ilmaston lämpeneminen on vuodesta 2000 alkaen johtanut tuhansien jäätiköiden tuhoutumiseen maailmanlaajuisesti. On odotettavissa, että vuoteen 2100 mennessä puolet näistä jäätiköistä on hävinnyt.
15 hautakiveä jäästä
Jäätikköhautausmaa koostuu 15 jäisestä hautakivestä, jotka islantilainen jääveistäjä Ottó Magnusson on veistänyt.
”Emme ole koskaan ennen tarvinneet hautausmaata jäätiköille”, sanoo Cymene Howe Rice -yliopistosta. ”Nyt me tarvitsemme. Ja sillä aikaa, kun nämä hautakivet sulavat, kuten myös jäätiköt, toivomme, että tämä tilaisuus ja jäiset hautakivet toimivat muistutuksena siitä, että maailman jäätiköt tulevat kokemaan saman kohtalon, jos emme toimi nopeasti.”
Hautakivet sijoitettiin meren rannalla sijaitsevalle niitylle pääkaupunki Reykjavikin lähellä olevalle Seltjarnarnesin niemimaalle, josta avautuu upea näkymä Snæfellsjökullille Faxaflói-lahden yli. Snæfellsjökull-jäätikkö on tuttu maailmankirjallisuuden opiskelijoille, sillä Jules Vernen romaanissa ”Matka maapallon keskipisteeseen” se toimi sisäänkäyntinä maapallon keskipisteeseen.
Vaikka Snæfellsjökull-jäätiköstä on 1800-luvulta lähtien sulanut yli puolet, ovat monet jäätiköt vielä huonomassa kunnossa. Global Glacier Casualty List mainitsee muun muassa seuraavia jäätiköitä: Pizol-jäätikkö Sveitsissä (2019), Sarenne-jäätikkö Ranskassa (2023), Anderson-jäätikkö Yhdysvalloissa (2015) ja Martial Sur -jäätikkö Argentiinassa (2018).
Monet jäätiköt seuraavat perässä
Viisi vuotta sitten Islannin Ok-jäätikön kuoleman muistoksi järjestettiin tilaisuus, johon osallistuivat Islannin silloinen pääministeri Katrín Jakobsdóttir ja Irlannin entinen presidentti Mary Robinson. ”Koska kyseisellä jäätiköllä on jo muistolaatta ja tunnettavuutta, päätimme valita toisen jäätikön luettelon ensimmäiseksi kohteeksi”, kertoi Hrafnhildur Hannesdóttir, Islannin ilmatieteenlaitoksen jäätiköntutkija UNRIC:n verkkosivulle. ”On hyvin todennäköistä, että monet jäätiköt seuraavat perässä, sillä ei ole mitään viitteitä siitä, että hiilidioksidipäästöt olisivat vähentymässä.”
Itse asiassa Islanti on jo menettänyt 400 jäätiköstään 70 jäätikköä. Jotkut häviämässä olevat jäätiköt ovat erittäin pieniä, kuten seuraava mahdollinen ehdokas Hofsjökull East. ”Se on suhteellisen matalalla sijaitseva sekä tasainen, eikä se tule enää säilymään pitkään”, sanoo Hannesdóttir.
Sulaminen tarkoittaisi merenpinnan nousua yhdellä senttimetrillä
Jos kaikki Islannin jäätiköt sulaisivat, sulamisvedet nostattaisivat koko maailman merenpinnan tasoa yhden senttimetrin verran, joka olisi lähes yhtä paljon kuin kaikkien Himalajan jäätiköiden sulaminen, sanoo islantilainen jäätiköntutkija Thorsteinn Thorsteinsson UNRIC-sivuston haastattelussa. Himalajan jäätiköt kattavat lähes 40 000 neliökilometrin kokoisen alueen, mutta Islannin ja Euroopan suurin jäätikkö Vatnajökull kattaa jo itsessään 7 700 neliökilometrin kokoisen alueen. Monien syiden takia oletetaan, että ”the big one” selviytyisi mahdollisesti kolme vuosisataa. Sen sijaan Islannin toiseksi suurin jäätikkö, Langjökullin jäätikkö, on suuremmassa vaarassa etenkin siksi, että se sijaitsee huomattavasti alempana. Ennustetaan, että siitä on jäljellä vain 10–20 % vuonna 2100.
Aasian vesitorni (Water Tower of Asia)
Himalajan jäätiköiden sulaminen kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin Islannin jäätiköiden kohtalo ja siihen on ymmärrettäviä syitä. Hindukuš-Himalaja alueen jäätiköityjä vuoria on kutsuttu ”Aasian vesitorniksi”, koska suuri osa maapallon tärkeimmistä joista, Indus, Ganges, Brahmaputra ja Jangtse, saavat alkunsa juuri kyseiseltä, suhteellisen pieneltä alueelta. Thorsteinssonin sanoin näitä pidetään ”miljoonien ellei jopa miljardien ihmisten elinehtona.” 1800-luvun lopulta lähtien ne ovat menettäneet jo 40 % niiden tilavuudesta. Ennusteiden mukaan 75 % menetetään tämän vuosisadan loppuun mennessä.
”Mutta niiden sulaminen ei tarkoita, että 2–3 miljardia ihmistä Kiinassa ja Intiassa kuolisivat janoon. Esimerkiksi Ganges-joki saa alkunsa pienemmästä jäätiköstä, Gangotrista. Vesi- ja lumisateita tulee edelleen, ja pohjavesi sekä monsuuni virtaavat kaikkiin näihin suuriin jokiin”, sanoo Thorsteinsson.
Hänen kollegansa Hrafnhildur Hannesdóttir huomauttaa, että sulaminen on lisännyt tulvien ja mutavyöryjen riskiä, joissa kuolee usein ja määrällisesti paljon ihmisiä. ”On tarkasteltava kokonaisuutta eikä keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, emmekä saa unohtaa merenpinnan nousua, joka vaikuttaa vielä useampaan ihmiseen.
Osa identiteettiä
Lisäksi on olemassa kulttuurillinen ulottuvuus. ”Nämä jäätiköt ovat kaikki osa meidän elämäämme”, sanoo Dominic Boyer Rice -yliopistosta. ”Ne kuuluvat siihen aikaan, joka meillä on nyt yhdessä, ne eivät ole abstrakteja tulevaisuuden menetyksiä vaan todellisia menetyksiä, jotka voi tuntea ja tulla tuntemaan kaikilla aisteillasi.”
Jäätiköt ovat vahvasti osa Islannin identiteettiä. Kansallislipussa on sininen pohja, missä on punainen risti valkoisella rajauksella. Risti tietenkin edustaa kristinuskoa, punainen tulivuorien tulta, sininen taivasta ja merta, ja valkoinen jäätä ja lunta.
Hyvänä puolena on se, että valkoinen ei välttämättä häviä, vaikka jäätiköt häviäisivät. Mahtava Snæfellsjökull mahdollisesti menettää asemansa jäätikkönä, mutta sen valkoinen huippu saattaa säilyä. ”Itseasiassa vuoren jäätikköjää on suhteellisen ohutta, ja sen väri harmaata eikä kovinkaan kaunista”, Thorsteinsson selittää. ”Mutta lumisade ei tule loppumaan, ja se on lumihuippu, jota kaukaa eniten ihailemme ja jota kaikki valokuvaajat rakastavat.”
Kansainvälinen jäätiköiden vuosi ja päivä
YK:n yleiskokous on julistanut vuoden 2025 Kansainväliseksi jäätiköiden suojelun teemavuodeksi ja julistanut 21. maaliskuuta jokavuotiseksi jäätiköiden maailmanpäiväksi. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO ja Maailman ilmatieteen järjestö WMO ovat kansainvälisestä vuodesta ja päivästä vastaavat YK:n yksiköt. Nämä YK:n yksiköt olivat Islannissa järjestetyn tapahtuman järjestäjien joukossa.