Pari viikkoa sitten mailman johtavien teollisuusmaiden päämiehet kokoontuivat Saksan Heiligendammiin vuosittaiseen tapaamiseensa. Vaatimattomana tavoitteena oli saavuttaa läpimurto ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen. Pääsimmekin yhteisymmärrykseen siitä, että kasvihuonekaasupäästöjä leikataan 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Itselleni erityisen tärkeää on, että keinoista neuvotellaan YK:n kautta, mikä vahvistaa yhteisiä ponnistelujamme.
Seuraavalla viikolla kansainvälisen politiikan painopiste oli muualla. Vaikeat, mutta kärsivälliset diplomaattiset ponnistelut tuottivat vihdoin tulosta, kun Sudanin presidentti Omar al-Bashir suostui päästämään YK:n ja Afrikan unionin yhteiset rauhanturvajoukot Darfuriin. Vaikka kysessä on laajuudeltaan vaatimaton operaatio, sen humanitaarinen merkitys on hyvin suuri. Myös tämä on minulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeää. Olen nostanut Darfurin tilanteen etusijalle työssäni ja ponnistellut kovasti kohti tätä päämäärää, usein kaikessa hiljaisuudessa ja kaukana julkisuuden valokeilasta.
Luonnollisesti epävarmuus jatkuu. Tämä sopimus, kuten monet aikaisemmat sopimukset, saattaa jäädä toteutumatta. Niin ikään saattaa kulua useita kuukausia, ennen kuin ensimmäiset uudet rauhanturvajoukot saapuvat alueelle, ja vielä kauemmin, ennen kuin koko 23 000 sotilaan joukko-osasto on saapunut paikan päälle. Sillä välin taistelut mitä luultavimmin jatkuvat – vaikkakin hieman laantuneina – huolimatta useista vetoomuksistamme aselevon puolesta. Kaikesta huolimatta tämä on merkittävä edistysaskel konfliktissa, joka on neljän vuoden aikana vaatinut yli 200 000 ihmisen hengen.
Ensisilmäykseltä nämä kaksi teemaa eivät liity toisiinsa, mutta todellisuudessa ne kytkeytyvät läheisesti yhteen. Lähes poikkeuksetta puhumme Darfurista sotilaallisin ja poliittisin termein – kyseessä on etninen konflikti, jossa arabijoukkoja yllytetään taistelemaan mustia kapinallisryhmiä ja maanviljelijöitä vastaan. Konfliktin syvällisempi tarkastelu paljastaa kuitenkin sen taustalla olevan paljon monimutkaisempia syitä. Darfurin konfliktin lukuisten sotilaallisten ja poliittisten syiden lisäksi on tärkeää huomata, että kaikki alkoi ekologisesta kriisistä, joka ainakin osittain oli ilmastonmuutoksen seurausta.
Kaksi vuosikymmentä sitten eteläisen Sudanin sateet vähenivät. YK:n tilastojen mukaan sademäärät ovat vähentyneet noin 40 prosenttia 1980-luvun alusta. Aluksi tiedemiehet pitivät tätä epäonnisena luonnonoikkuna. Myöhemmissä tutkimuksissa kävi kuitenkin ilmi, että sademäärien lasku täsmäsi Intian valtameren lämpötilan nousun kanssa, mikä sekoitti kausittaiset monsuunisateet. Tämä antaa aiheen olettaa, että Saharan eteläpuolisen Afrikan kuivuus johtuu ainakin jossain määrin ihmisen aiheuttamasta maapallon lämpenemisestä.
Ei ole yhteensattumaa, että Darfurin väkivaltaisuudet puhkesivat kuivuuden aikana. Siihen asti arabipaimentolaiset olivat eläneet sulassa sovussa paikallisten maanviljelijöiden rinnalla. Stephan Faris kuvailee Atlantic Monthly -aikakauslehteen kirjoittamassaan artikkelissa, miten mustilla maanviljelijöillä oli tapana toivottaa tervetulleeksi paimentolaiset ja antaa heidän laiduntaa kameleitaan ja jakaa kaivonsa paikallisen väestön kanssa. Sateiden loppuessa maanviljelijät aitasivat maansa pelätessään, että vaeltavat paimenet pilaisivat maaperän. Ensimmäistä kertaa miesmuistiin oltiin tilanteessa, jossa ruokaa ja vettä ei riittänyt kaikille. Taistelut alkoivat. Vuoteen 2003 mennessä tilanne oli kehittynyt siksi täydelliseksi tragediaksi, mitä todistamme tänä päivänä. On tärkeää pitää mielessä, mistä kaikki sai alkunsa, sillä siinä piilee myös ratkaisun avain.
YK:n rauhanturvajoukot auttavat vähentämään väkivaltaa ja pitämään avustustoimitukset käynnissä. Tämä on kuitenkin vasta ensimmäinen askel, niinkuin painotin kollegoilleni G8-kokouksessa Saksassa. Darfurin rauhan tulee rakentua sellaisten ratkaisujen varaan, jotka pureutuvat konfliktin perimmäisiin syihin. Voimme toivoa, että kaksi miljoonaa kodeistaan paennutta ihmistä palaa kyliinsä. Niin ikään voimme auttaa talojen ja kokonaisten kylien jälleenrakentamisessa. Mutta mitä tehdä kaikkein keskeisimmälle ongelmalle – sille tosiasialle, ettei alueella ole enää tarpeeksi viljelyskelpoista maata jakaa ihmisten kesken.
Tarvitsemme poliittisen ratkaisun. Erityisedustajani Darfurissa, Jan Eliasson, sekä hänen Afrikan Unionin kolleegansa Salim Ahmed Salim ovat laatineet suunnitelman, joka alkaa poliittisella dialogilla kapinallisten johtajien ja hallituksen välillä ja kulminoituu virallisiin rauhanneuvotteluihin sekä maan pohjois-etelä -jaon päättymiseen. Koko prosessi voitaisiin aloittaa kesän aikana.
Viime kädessä kuitenkin todellinen ratkaisu Darfurin ongelmiin vaatii muutakin – kestävää taloudellista kehitystä. Epäselvää on, millaisessa muodossa tämä tulee tapahtumaan. Joka tapauksessa ratkaisua on alettava miettiä viipymättä. Teknologian innovaatiot voivat auttaa tässä, kuten esimerkiksi geneettisesti muunnellut viljalajit, jotka menestyvät kuivilla alueilla, tai uudet kastelu- ja veden säilöönottojärjestelmät. Tarvitaan rahaa uusien teiden ja infrastruktuurin rakentamiseen, puhumattakaan terveys-, koulutus- ja sanitaatio-ohjelmista sekä sosiaalipalvelujen elvyttämisestä. Kansainvälisen yhteisön on autettava näissä hankkeissa, yhteistyössä Sudanin hallituksen sekä kansainvälisten avustusjärjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jotka tekevät rohkeaa työtä paikan päällä.
Kyse ei myöskään ole pelkästään Darfurista. Jeffrey Sachs, Columbian yliopiston ekonomisti ja yksi neuvonantajistani, huomauttaa, että Somalian väkivaltaisuuksien juuret ovat niin ikään samankaltaisessa vaarallisessa sekoituksessa ruoka- ja vesipulaa. Samankaltainen tilanne vallitsee Norsunluurannikolla ja Burkina Fasossa.
Maailmassa on monta muutakin aluetta, jossa voimme odottaa syntyvän samankaltaisia ongelmia. Myös siksi on äärimmäisen tärkeää löytää ratkaisu Darfurin kriisiin. Viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana olemme edityneet hitaasti mutta varmasti. Darfurilaiset ovat kärsineet liian paljon ja liian kauan. Todelliset ponnistelut on aloitettava nyt.
Ban Ki-moon on Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri