Joka vuosi jokin Yhdistyneiden kansakuntien saa elin tehtäväkseen koordinoida Maailman vesipäivän tapahtumia eri puolilla maailmaa. Tällöin valitaan myös teema, joka heijastaa makeanveden resurssien eri puolia. Vuoden 2006 Maailman vesipäivää ohjaa YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO), ja teemana on veden ja kulttuurin läheinen yhteys: ”Water and Culture”.
Me suunnittelemme kaupunkimme veden lähistölle, kylvemme vedessä, leikimme vedessä ja työskentelemme veden kanssa. Ostamamme ja myymämme tuotteet sisältävät vettä muodossa tai toisessa. Jokapäiväinen elämämme perustuu veteen, ja vesi muovaa sitä. Ilman meitä ympäröivää vettä – kosteutta ilmassa, virtaa joessa tai keittiön hanasta juoksevaa vettä – elämämme olisi mahdotonta. Viime vuosikymmeninä veden arvostus on kuitenkin vähentynyt. Vesi ei enää ole ollut suojeltava elementti, vaan kulutustavara, jota olemme häpeällisesti laiminlyöneet. Kahdeksankymmentä prosenttia kehostamme on vettä, ja kaksi kolmasosaa planeettamme pinnasta on veden peitossa. Vesi on kulttuuriamme – ja se on elämämme.
Tämän vuoden Maailman vesipäivän teema "Vesi ja kulttuuri" kiinnittää huomiota siihen, että vettä voidaan tarkastella, käyttää ja arvostaa yhtä monella tavalla kuin maailmassa on erilaisia kulttuuriperinteitä. Vesi on pyhää, sillä on keskeinen asema monissa uskonnoissa ja sitä käytetään riiteissä ja seremonioissa. Vesi on kiehtovaa ja alati muuttuvaa, ja sitä on vuosisatojen saatossa kuvattu taiteen eri muodoissa: musiikissa, maalauksissa, kirjallisuudessa, elokuvissa. Vesi on keskeinen elementti myös monissa tieteellisissä pyrkimyksissä. Jokaisella alueella maailmassamme on oma tapansa pitää vettä pyhänä. Jokainen alue tunnustaa kuitenkin veden arvon ja sen keskeisen sijan ihmisten elämässä. Kulttuuriperinteet, tavat ja yhteiskunnan arvot määräävät, miten ihmiset näkevät veden ja huolehtivat vesivaroista maailman eri kolkilla.
UNESCO, joka on vastuussa YK:n ponnisteluista kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseksi, pyrkii säilyttämään ja kunnioittamaan jokaisen kulttuurin ominaisluonnetta. Samalla se saattaa eri kulttuureita yhteen muodostamaan vuorovaikutteisempaa maailmaa, jossa kaikki tarvitsevat toisiaan.